"Salt rub" -tekniikka. Värjää kangasta hiertämällä suolaa ja värikasvia.

Salt rub tekniikalla värjäät ilman lämpöä ja vettä

Salt rub metodi on yksinkertainen ja todella ekologinen! Voit värjätä kangasta ilman vettä ja lämpöä, sillä kasvien väriaineet siirtyvät suoraan kuituun mekaanisen hiertämisen avulla. Värilientä ei erikseen keitetä ja värjäykseen riittää pienikin määrä kasvia. Suuria kankaita ei tällä tekniikalla värjätä, mutta pieniin projekteihin se sopii loistavasti. Etenkin silloin, kun värikasvia on saatavilla niin pieni määrä, että väriliemen keittäminen ei kannata, tarjoaa "salt rub" eli suola hiertäminen (oma käännös) hyvän vaihtoehdon.

Tekniikka on tarkoitettu tuoreilla indigo -kasvien lehdillä värjäämiseen. Hakusanoilla Salt Rub Tadeai -löydät alkuperäisestä metodista lisää tietoa. Hiertämällä suolaa väritattaren ja morsingon tuoreisiin lehtiin ja pestyyn kankaaseen lehtien sisältämä sinistä indigoa muodostava indikaani vapautuu ja hydrolysoituu. Tällöin indikaani muuttuu indoksyyliksi ja glukoosiksi ja Indoksyyli hapettuu indigoksi. Reaktio on nopea ja kankaan hiertäminen tulee tehdä rivakasti ja vasta kerätyillä lehdillä.

 Kokeilin tekniikkaa toisen vuoden värimorsingon varsilehdillä. Indigovärjäykseen käytetään ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeen lehtiä, sillä ne sisältävät indigon esiasteita enemmän, joten odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Yllätyin kuitenkin iloisesti mintunvihreästä lopputuloksesta. Kokeilin sekä pestylle, purettamattomalle puuvillakankaalle että pestylle, alumiiniasetaatti puretetulle ja soijakäsitellylle puuvillalle. Lopullisessa sävyssä en nähnyt eroa. Kangasta oli 20g ja tuoreita värimorsingon lehtiä noin kaksikertainen määrä.

Toimin näin:

Sekoitin laakeassa kulhossa kaksi ruokalusikallista tavallista suolaa (karkeampi merisuola rikkoisi lehtirakennetta tehokkaammin) ja tuoreet morsingon lehdet. 

Hiersin lehtiä ja suolaa kunnes lehtirakenne alkoi rikkoontua. Lisäsin joukkoon kostutetut kankaan ja jatkoi koko sotkun hiertämistä noin 15-20 minuuttia. 

Annoin kankaan hapettua pari tuntia ja huuhtelin sen.Tekniikasta innostuneena päätin kokeilla sitä myös muille kasveille kuten nokkoselle ja mintulle, jota oli yrttipenkin harvennuksen yhteydessä saatavilla joitakin kourallisia. Erityisen hyvin tekniikka sopii kukilla värjäämiseen. Esimerkiksi lupiinin kukat, joista saa herkkää sinistä (valitettavasti ei kovin pitkäikäistä) väriä, ovat herkkiä koville läpötiloille. Hitaan väriliemen hauduttelun sijaa suolahiertäminen tarjoaa ekologisemman vaihtoehdon tuon sinen taltioimiseen kankaalle. Värjäsin 15g alumiiniasetaatilla purettua ja soijakäsiteltyä puuvillaa 1/4 ämpärillisellä lupiininkukkia. Suolaa käytin kaksi ruokalusikallista. Mitä enemmän kukkia käytät sitä tummemman lopputuloksen saat. Väriä voi myös kerrostaa. Ennen pesua kankaan kannattaa antaa levätä.


Tallenna idea myöhempään käyttöön vaikka Pinterestiin!